Nisemonogatari on ohi ja minusta ei ollut episodiblogaajaksi. Viikottain itsensä kampeaminen kirjoittamaan olikin yllättävän haastava nakki, koska se käytännössä tarkoitti sitä, että olisi kirjoiettava silloinkin kun ei huvita. Ja mitä järkeä on blogittamisessa, jos se ei huvita?

Edes Arghy ei voi pelastaa minua tämän jakson aiheuttamalta tuskalta. Se on tuskainen lähinnä siksi, että se toi pöytään parin juonenkäänteen lisäksi aika vähän mitään uutta ja ihmeellistä, joten koen kirjoittamisen hieman haastavaksi. Meni syteen tai saveen, Nisemonogatari nolla kuusi.

Moi! Tounis näyttää kehittäneen itselleen elämän tai jotain eikä muka pysty blogaamaan tämän viikon jaksosta, joten kai se raukka pitää pelastaa. Olen Arghy: Animefani, irkin purilaiskunkku, mechanörtti ja kirjoittelenpa aina välillä tuonne Hiukkastykinruokaa-nimiseen blogiinikin. Siellä on vielä vähän pölyistä, mutta enköhän tuuleta sitä tässä tuota pikaa.

[...]

Nisemonogatarin nelosepisodi ei ollut mikään maailman helpoin paketti. Se on silkkaa dialogia dialogin perään ja keskittyy lähinnä kertomaan asioita, mitä meidän tarvitsee jatkossa tietää – ja tietysti 97% prosenttia dialogista on asioita joita meidän ei tarvitse tietää, mutta saamme silti sen kunnian.

Kolmosjakson aika. Monet peräänkuulutti, että pikku hiljaa sarja voisi edetä johonkin suuntaan pelkän häiriintyneen elämänviipaleen kanssa. Näinhän sitten kävikin – sarjaan tuotiin hahmo, joka saa nyt luvan totella antagonistin nimeä.

Hei taas kaikki ^__^ Desucon Frostbite on nyt onnellisesti takanapäin (varsin hyvät kekkerit oli minun mielestäni). Frostbiten takia Nisemono-avautuminenkin sitten myöhästyi aika traagisesti, mutta tuskin kukaan huomasi, kun kaikki olivat tietysti mukana bileissä itsekin!